Koti kolibrien kanssa

Moikka!

Saavuin siis kotiini täällä Michiganissa eilen. Sitä ennen meillä oli yhden yön orientaatio, jossa tutustuin muihin vaihtareihin Norjasta, Portugalista, Sveitsistä, Ruotsista, sekä monista muista maista. Orientaatio käsitteli paljolti ensimmäisiä viikkoja täällä, mitä tehdä hätätilanteessa, sekä myös sitä ettei kotiin saa olla liian usein yhteydessä. Pidänkin siis kotiin yhteyttä harvoin, enkä siis pidä kavereihinkaan yhteyttä kovin paljon. Katson puhelinta tietysti päivittäin, mutta en välttämättä vastaa aina viesteihin tai snäppeihin.

Mutta sitten itse asiaan! Hostperheeni koti on aivan mahtava, ja se sijaitsee juuri sellaisella tyypillisellä amerikkalaisella asuinalueella. Minulla on oma huone, jonka vieressä on kylpyhuone, joka on enimmäkseen minun käytössäni. Saavuin siis eilen eli 10.8, ja heti reissullamme kotiin kävimme hakemassa heidän koiransa Aggien päivähoidosta. Aggie on aivan ihana, karvainen ilmestys, joka on eräs ystävällisimmistä koirista, joita olen koskaan nähnyt! Sitten saavuimme kotiin.
Matkalla näkyi paljon hienoja autoja, suurimmaksi osaksi Ford-merkkisiä, onhan Detroit ja sen lähialueet tunnettu autokaupunkina. Kaikki on täällä järjettömän isoja ruoka-annoksista autoihin ja mainoskyltteihin. Täällä on tosi kaunista ja kodikasta, sekä ihmiset on tosi mukavia.

Sain pienen tai aika isonkin tervetuliaislahjan, joka sisälsi lehtiä, kirjoja, kylpytakin. viltin. shampoota, sekä muita tarpeellisia tavaroita.

Heti saapumisen jälkeen jätin laukut huoneeseen, ja lähdimme host-äitini kanssa syömään. Ajelimme ympäriinsä, kunnes menimme ihanaan ravintolaan, jossa valitsin raikkaan ja täyttävän salaatin. Juttelimme ruuan ääressä paljon, eikä meillä vielä ainakaan ole ollut kovin hiljaista hetkeä. Ruuan jälkeen istuimme heidän terassilleen/patiolleen ulos, jossa keskustelimme säännöistä, joihin kuuluu mm. kotiintuloaika ja se kuka siivoaa mitäkin. 

Kuvassa on vain host-äitini ja minä, koska David on matkoilla.

Meidän kodin takapihalla on ihana lintujen syöttämisteline, jossa käy kaikenlaisia lintuja. Pihalla elää jopa kolibri pari, ja ne ovat niin pieniä, että herran jestas! Aivan ihanan söpöjä kuitenkin! Illalla istuimme taas kerran ulkona, ja siellä näkyi tulikärpäsiä! Ikinä aikaisemmin en niitä ole nähnyt, joten se oli kyllä mahtavaa. Samana iltana teimme hyvin amerikkalaisen asian, eli menimme vain juttelemaan jollekin naapurille, ja se oli tälläisesta suomitytöstä ihan outoa. Hauskaa se oli, koska ihmiset on tosi kiinnostuneita ulkomaalaisista. Kävimme myös kävelyllä koiran kanssa, ja täällä ei ole katulamppuja ja pimeä laskeutuu nopeasti illalla, joten pimeyttä on tiedossa. Kävelimme myös jättimäisten talojen ohi, joiden sisälle aivan varmasti eksyy, niin isoilta ne näyttivät.

Tänään 11.8 kävimme aamulla torilla, jossa myytiin vihanneksia, kalaa, marjoja sekä itsetehtyjä koruja yms. Tapasin myös Rosien, joka on isäntäperheeni ystävien tytär. Hän on aivan ihana ja energinen tyttö, ja uskon että meistä tulee hyvät ystävät! 

Kävimme myös ostamassa minulle varusteita maahockeyta varten. Treenit alkavat maanantaina, joka on tosi hyvä, koska voin helpommin saada ystäviä, sekä saan lisää tekemistä päivään!

Tähän mennessä kaikki on siis paremmin kuin hyvin, ja koti-ikävä ei ole vielä päässyt yllättämään. Aikaeron takia (7h) olen hieman väsynyt edelleen, mutta pahin aikaeroväsymys on mennyt jo ohi. Tietysti englannin puhuminen väsyttää, ja on välillä vaikea löytää jotain sanaa, mutta pääasiassa se on ollut helpompaa kuin luulin. Englannin puhuminen myös helpottuu koko ajan, mitä enemmän vain puhuu!

- Sanni