Olipa kerran Amerikka

Moikka! Matkustamisessa olennainen asia on oppia tuntemaan uusia kulttuureja. Itse opin tietysti Yhdysvalloista paljon vuoden aikana, mutta toivon, että isäntäperheeni oppisi myös hieman Suomesta. Siksi vienkin heille tuliaisia, joita kävimme tänään ostelemassa. Vien siis mukanani pienen palan Suomea. Tuliaiseksi ei tarvitse viedä mitään hienoa tai kallista, vaan niitä asioita, mitä haluaa Suomesta näyttää. Itse tahdon kertoa Suomesta jotain hauskaa, ja koska isäntäperheeni pitää lukemisesta vien heille humoristisen kirjan sekä tietokirjan Suomesta. Vien myös heille patalaput sekä Iittalan Kastehelmi tuikkuja. Ja tietysti ei voi unohtaa Fazerin suklaata! Tuliaisissa kannattaakin panostaa johonkin todella suomalaiseen, sekä isäntäperheen kiinnostuksen kohteisiin. Kuvasta puuttuu vielä muutama karkkipussi esim. Mariannet. Meitä on monesti järjestön puolesta "varoiteltu", että luultavasti tulemme pitämään jonkinlaista esitelmää Suomesta esim. koulussa. Siksi mm. val

Moikka! Ajattelin kertoa Michiganista, jonne olen parin viikon päästä matkaamassa. Ihan vain ajan kuluksi aloin etsiä tietoa tulevasti kodistani. Löysin paljon hauskoja faktoja, sekä muutakin hyödyllistä. Mielestäni on tärkeää tietää ainakin jotain perusjuttuja maasta/osavaltiosta, jonne on matkaamassa. Kertoohan se hieman yleissivistyksestä ja kiinnostuksesta. Amerikkalaiset muutenkin arvostavat historiaansa, joten on hauskaa, jos voi osoittaa itsekin tietävänsä siitä jotakin. Tietysti tiedän enemmän, kun olen siellä hetken asunut, mutta voinkin myöhemmin kertoa lisää. Michigan on merkitty kuvassa punaisella.  Michigan on siis yksi Yhdysvaltojen osavaltioista. Se sijaitsee aivan Kanadan rajalla. Michigan liittyi liittovaltioon vuonna 1837, ja olikin 26. osavaltio, joka liittyi siihen. Michiganin nimi juontaa juurensa alkuperäisasukkaiden eli intiaanien kieleen. Ojibwa intiaanit kutsuivat Michigania Mishi-Gamaksi, jonka suora käännös olisi Big Water eli Iso Vesi. Monien miele

Heipä hei! Kuten otsikkokin jo kertoo, postauksen aiheena on isäntäperheeni. Isäntäperhe on siis perhe/pariskunta/henkilö, joka majoittaa vaihtarin vuoden ajan. Minusta tulee siis osa perhettä, ja osallistun heidän kotitöihinsä, ja elän muutenkin aivan kuin heidän lapsenaan. Isäntäperheenä voi toimia kuka tahansa iästä tai sukupuolesta riippumatta. Vaihto-oppilaan voi majoittaa yksittäinen henkilö, suurperhe tai pariskunta. Vaihtoon lähtijän on siis turha odottaa täydellistä elokuvista tuttua perhettä, jonka äidillä on vaaleat hiukset, ja isä on rikas pukumies. Isäntäperheesi voi myös kuulua mihin tahansa etniseen ryhmään. Perhetietojen odottaminen on vaihtoon lähdössä jännittävintä. Perhe määrää paikan missä asut. Kun kyseessä on Yhdysvallat, isäntäperhe voi olla mistä osavaltiosta tai kaupungista tahansa. Isäntäperheesi voi asua keskellä suurkaupunkia, esikaupunkialueella tai maaseudulla. Vaihtari ei siis itse valitse kaupunkia, jossa asuu. Perhe valitsee sinut, joten vaihto-oppi

Moikka! Lähtö lähestyy ja koputtaa kohta olkapäälle, että hei nyt pitäisi mennä. Päivien vilinä tuntuu vähän siltä, kuin autossa nukkuminen. Silmät sulkee "viideksi" minuutiksi, ja sitten ollaankin jo perillä. Kulunut vuosi vaihto juttujen ja lukion parissa suorastaan kiisi ohi. Vaihto-oppilasvuosi on suuri muutos kenen tahansa elämässä, niin myös minun. Kohta astun lentokoneeseen ja jätän Suomen taakseni. Jätän tänne perheen, ystävät, tutun harrastuksen, koulun, opitut tavat ja sanonnat. Kohta kielenä on englanti, ja bussipysäkeillä jonotetaankin vieri vieressä, eikä metrin etäisyydellä toisesta. Mutta kohta saan uusia ystäviä, opin uudet tavat, ajatusmaailmani heittää kuperkeikkaa, amerikkalaiset sanonnat löytävät tiensä minunkin luokseni ja host-vanhemmista tulee perhe. Hullua vai mitä? Tyttö Suomesta suuntaa Michiganiin ihan suomalaisten siirtolaisten jalanjäljissä. Tähän maailman aikaan matka taittuu kuitenkin lentokoneella, eikä laivalla. Pikku kylän tyttö astelee

Moikka! Lähtö häämöttää jo 30 päivän päässä, ja ihmettelen, että mihin aika oikein meni. Vasta hetki sitten jännitin, kun lähtöön oli enää 100 päivää. Jos aika menee näin nopeasti Suomessa, niin kuinka nopeasti se kuluukaan vaihdossa, kun kaikki on ihan uutta ja jännittävää. Mitä lähemmäs lähtö tulee sitä innostuneemmaksi muutun! Paljon hommaa on kuitenkin tiedossa, koska pitäisi miettiä mitä vaatteita ottaa mukaan, täyttää pari lappua, miettiä tuliaisia isäntäperheelle ja järjestää läksiäiset. Kuten suurin osa kavereistani tietää, olen kova jännittämään ja stressaamaan asioista etukäteen. Tahdon myös usein tietää, mitä tehdään ja haluankin usein varmistaa asiat moneen kertaan. Vaihtoon lähteminen on siis iso askel siinä, että aina ei voi tietää mitä tapahtuu, missä ollaan seuraavana päivänä tai kuinka monta kilometria on kotoa kauppaan. Silti tällä hetkellä vaihtoon lähteminen ei jännitä tai stressaa (ainakaan vielä). Sain jo etukäteen tutustua ihanaan isäntäperheeseeni, josta

Moi! Täällä kirjoittelee Sanni, 17-vuotias lukiolaistyttö, jonka pitkäaikainen unelma on vihdoin toteutunut!  Lähden siis lukuvuodeksi 2018-2019 Michiganiin, Yhdysvaltoihin vaihto-oppilaaksi. Järjestönä minulla toimii AFS , jonka toimintaan olen erittäin tyytyväinen. Harrastuksiini kuului cheerleading, mutta tällä hetkellä käyn salilla. Tykkään urheilusta ja ulkoilusta, jota Michiganissa varmasti saan harrastaa. Olen positiivinen ja koen, että saan helposti kavereita, ja tutustunkin mielelläni uusiin ihmisiin. Perheeseeni Suomessa kuuluu isä, äiti, pikkuveli ja koira, Sulo. Lähden siis Michiganiin 8.8.2018, ja lennän ensin Chicagoon, josta suuntaan jollakin kulkuvälineellä ensin orientaatioleirille ja sitten host-vanhempieni luokse. Michiganissa minua odottaa aivan mahtava isäntäperhe, jonka sain tavata onnekkaasti jo etukäteen. Koti Suomessa onkin siis aika kaukana, mutta seikkailullehan tässä ollaan lähdössä! Tämän blogin tarkoitus onkin saattaa vanhemmat, sukulaiset, kav