My first baseball game!
Moi!
Tänään 26.8.2018 olin vihdoin ensimmäisessä baseball pelissäni! Peli oli Detroitissa, ja joukkueet, jotka pelasivat vastakkain olivat Detroit Tigers ja Chicago White Socks. Me kannustimme tietenkin Detroit Tigersia, joka ei tänään hurjasta kotiyleisön kannustuksesta huolimatta onnistunut pelissään kovin hyvin.
Lähdimme peliin jo 11 aikaa, mutta peli alkoi vasta 13.30. Oli hyvä, että lähdimme ajoissa, sillä jono oli aivan järkyttävän pitkä. Pisin jono, jonka olen ikinä nähnyt, ja näitä samanlaisia jonoja oli todella monta. Eli siis paljon ihmisiä oli tulossa katsomaan peliä. Jonot olivat osittain niin pitkiä metallinpaljastinten takia. Tietenkin oli olemassa omat jonot ihmisille, joilla oli laukkuja tai reppuja, sekä ihmisille, jotka menivät peliin ns. tyhjin käsin. Jokainen kulki vuorollaan metallinpaljastimen läpi, ja turvamiehet tutkivat laukkuni. Myös muutama poliisi käveli ihmisjoukossa huumekoirien kanssa, sekä tietysti piti silmällä suurta ihmisjoukkoa.
Kanssani pelissä oli hostisäni David, sekä hänen 13-vuotias lapsenlapsensa James. He kertoivat minulle sääntöjä, ja olin luultavasti ärsyttävämpi kuin kyselyiässä oleva lapsi, koska kyselin koko ajan jotakin. Mutta kysymällä sitä oppii ja nyt tiedänkin (ehkä) joitakin baseballin sääntöjä.
Tunne, jonka koin, kun astuin ensimmäistä kertaa stadionille etsimään istumapaikkamme oli uskomaton. Monta tuhatta ihmistä hurrasi, koska siellä oli alkamassa Baseball Hall of Fame tilaisuus. Ihmisiä oli enemmän kuin vilkkilässä kissoja. Katsojat olivat vain yksi iso massa, joka liikkui ja piti kamalaa meteliä. Ihmiset olivat pukeutuneet peliä varten joukkueen väreihin, fanipaitoihin ja lippalakkeihin. Yleisö oli jonkilaisessa hurmoksessa, joka tarttui kyllä minuunkin. Pelin edetessä ja kotijoukkueen saadessa onnistumisen hetkiä yleisö suorastaan räjähti.
Koska pelit kestävät kauan, oli katsojille aina välillä erilaisia aktiviteetteja. Katsojien joukossa kiersi työntekijöitä myymässä jäätelöä, pähkinöitä, sekä juotavaa. He yrittivät saada äänensä kuuluviin kaiken hurrauksen keskeltä, mutta eivät onnistuneet siinä kovinkaan hyvin. Katsojia kävi haastattelemassa aina välillä jokin nainen, joka pyysi ihmisiä osallistumaan kaikenlaisiin kilpailuihin. Tietysti siellä oli myös kameroita, jotka kuvasivat yleisöä, ja aina välillä ihmiset onnistuivat saamaan oman naamataulunsa näkymään kaikille. Näin ei onneksi tapahtunut meidän kohdallamme, koska ulkona oli n. 30 astetta lämmintä ja kosteaa, joten itse olin punainen kuin tomaatti. Pelissä oli myös yhteislaulua, ja lauloimme/kuuntelimme laulun God Bless America suuressa hurmoksessa, sekä lopuksi joitakin kannustuslauluja. Tietenkin ennen kuin peli saattoi alkaa lauloimme/kuuntelimme Amerikan kansallislaulun.
Amerikkalainen yleisö osaa olla äänekäs, mutta monet eivät enää olleet kovin innoissaan loppua kohden, koska Detroitin oma joukkue oli häviämässä, joten ihmiset olivat hieman hiljaisempia.
Kaikkein odotetuin hetki olivat pallot, jotka välillä jostakin syystä päätyivät lentämään yleisöön. Muutama meni aika läheltä meidänkin istumapaikkojemme ohi, mutta emme olleet tarpeeksi onnekkaita, että olisimme napanneet ne. Emmekä tietenkään halunneet aiheuttaa joukkotappelua sieppaamalla jo valmiiksi kiinniotettuja palloja ihmisten käsistä, joten tyydyimme kohtaloomme ja nautimme pelistä.
Päivä oli siis kertakaikkiaan loistava, ja iloinen tunnelma pelistä pysyi mielessä koko loppupäivän. Tämä oli todellakin ainutlaatuinen kokemus, jonka sain onnekkaasti jakaa monen muun fanin kanssa.
- Sanni
Tänään 26.8.2018 olin vihdoin ensimmäisessä baseball pelissäni! Peli oli Detroitissa, ja joukkueet, jotka pelasivat vastakkain olivat Detroit Tigers ja Chicago White Socks. Me kannustimme tietenkin Detroit Tigersia, joka ei tänään hurjasta kotiyleisön kannustuksesta huolimatta onnistunut pelissään kovin hyvin.
Lähdimme peliin jo 11 aikaa, mutta peli alkoi vasta 13.30. Oli hyvä, että lähdimme ajoissa, sillä jono oli aivan järkyttävän pitkä. Pisin jono, jonka olen ikinä nähnyt, ja näitä samanlaisia jonoja oli todella monta. Eli siis paljon ihmisiä oli tulossa katsomaan peliä. Jonot olivat osittain niin pitkiä metallinpaljastinten takia. Tietenkin oli olemassa omat jonot ihmisille, joilla oli laukkuja tai reppuja, sekä ihmisille, jotka menivät peliin ns. tyhjin käsin. Jokainen kulki vuorollaan metallinpaljastimen läpi, ja turvamiehet tutkivat laukkuni. Myös muutama poliisi käveli ihmisjoukossa huumekoirien kanssa, sekä tietysti piti silmällä suurta ihmisjoukkoa.
Kanssani pelissä oli hostisäni David, sekä hänen 13-vuotias lapsenlapsensa James. He kertoivat minulle sääntöjä, ja olin luultavasti ärsyttävämpi kuin kyselyiässä oleva lapsi, koska kyselin koko ajan jotakin. Mutta kysymällä sitä oppii ja nyt tiedänkin (ehkä) joitakin baseballin sääntöjä.
Tunne, jonka koin, kun astuin ensimmäistä kertaa stadionille etsimään istumapaikkamme oli uskomaton. Monta tuhatta ihmistä hurrasi, koska siellä oli alkamassa Baseball Hall of Fame tilaisuus. Ihmisiä oli enemmän kuin vilkkilässä kissoja. Katsojat olivat vain yksi iso massa, joka liikkui ja piti kamalaa meteliä. Ihmiset olivat pukeutuneet peliä varten joukkueen väreihin, fanipaitoihin ja lippalakkeihin. Yleisö oli jonkilaisessa hurmoksessa, joka tarttui kyllä minuunkin. Pelin edetessä ja kotijoukkueen saadessa onnistumisen hetkiä yleisö suorastaan räjähti.
Ennen peliä kävimme ostamassa myös syötävää, koska baseball pelit voivat kestää kauan.
Koska pelit kestävät kauan, oli katsojille aina välillä erilaisia aktiviteetteja. Katsojien joukossa kiersi työntekijöitä myymässä jäätelöä, pähkinöitä, sekä juotavaa. He yrittivät saada äänensä kuuluviin kaiken hurrauksen keskeltä, mutta eivät onnistuneet siinä kovinkaan hyvin. Katsojia kävi haastattelemassa aina välillä jokin nainen, joka pyysi ihmisiä osallistumaan kaikenlaisiin kilpailuihin. Tietysti siellä oli myös kameroita, jotka kuvasivat yleisöä, ja aina välillä ihmiset onnistuivat saamaan oman naamataulunsa näkymään kaikille. Näin ei onneksi tapahtunut meidän kohdallamme, koska ulkona oli n. 30 astetta lämmintä ja kosteaa, joten itse olin punainen kuin tomaatti. Pelissä oli myös yhteislaulua, ja lauloimme/kuuntelimme laulun God Bless America suuressa hurmoksessa, sekä lopuksi joitakin kannustuslauluja. Tietenkin ennen kuin peli saattoi alkaa lauloimme/kuuntelimme Amerikan kansallislaulun.
Amerikkalainen yleisö osaa olla äänekäs, mutta monet eivät enää olleet kovin innoissaan loppua kohden, koska Detroitin oma joukkue oli häviämässä, joten ihmiset olivat hieman hiljaisempia.
Kaikkein odotetuin hetki olivat pallot, jotka välillä jostakin syystä päätyivät lentämään yleisöön. Muutama meni aika läheltä meidänkin istumapaikkojemme ohi, mutta emme olleet tarpeeksi onnekkaita, että olisimme napanneet ne. Emmekä tietenkään halunneet aiheuttaa joukkotappelua sieppaamalla jo valmiiksi kiinniotettuja palloja ihmisten käsistä, joten tyydyimme kohtaloomme ja nautimme pelistä.
Päivä oli siis kertakaikkiaan loistava, ja iloinen tunnelma pelistä pysyi mielessä koko loppupäivän. Tämä oli todellakin ainutlaatuinen kokemus, jonka sain onnekkaasti jakaa monen muun fanin kanssa.
- Sanni
Kommentit
Lähetä kommentti